A lämpötila -anturion anturi, joka tuntee lämpötilan ja muuntaa sen käyttökelpoiseksi lähtösignaaliksi. Lämpötila -anturit ovat lämpötilan mittausvälineiden ydinosa, ja niissä on monia lajikkeita. Mittausmenetelmän mukaan ne voidaan jakaa kahteen luokkaan: yhteystyyppi ja ei-kontaktityyppi.
Kontaktin havaitsemisosalämpötila -anturion hyvä kosketus mitattavaan objektiin, joka tunnetaan myös nimellä lämpömittari.
Lämpömittari saavuttaa lämpötasapainon johtavuuden tai konvektion avulla, jotta lämpömittarin indikaatio voi suoraan edustaa mitattavan esineen lämpötilan.
Yleensä mittaustarkkuus on korkea. Tietyn lämpötilan mittausalueella lämpömittari voi myös mitata lämpötilan jakautumisen objektin sisällä. Liikkuvien esineiden, pienten kohteiden tai erittäin pienen lämpökapasiteetin objektien osalta syntyy kuitenkin suuri mittausvirhe. Yleisesti käytettyjä lämpömittareita ovat bimetalliset lämpömittarit, lasinestelämpömittarit, paineen lämpömittarit, vastuslämpömittarit, termistorit ja termoelementit. Niitä käytetään laajasti teollisuudessa, maataloudessa, kaupassa ja muilla aloilla. Ihmiset käyttävät myös näitä lämpömittareita päivittäisessä elämässä.
Sen herkkä elementti ei kosketa mitattavaa objektia, joka tunnetaan myös nimellä kosketuksettomana lämpötilan mittauslaitetta. Tätä instrumenttia voidaan käyttää liikkuvien esineiden, pienten kohteiden ja esineiden pintalämpötilan mittaamiseen, joilla on pieni lämpökapasiteetti tai nopea lämpötilan muutokset (transientit), ja sitä voidaan käyttää myös lämpötilan kenttien lämpötilan jakautumisen mittaamiseen.
Kontaktin etulämpötila -anturiton, että lämpötilan tunnistuselementin lämpötilankestävyys ei rajoita mittauksen ylärajaa, joten periaatteessa ei ole suurimman mitattavissa olevan lämpötilan rajaa.